|
|
Puheenjohtajan ajatuksiaNäinpä tulin valituksi uudeksi seuran puheenjohtajaksi, kun Aaro päätti luopua varsin ansiokkaasta pestin hoidosta. Suuret kiitokset Aarolle seuran eteen tehdystä ansiokkaasta ja uraa uurtavasta työstä! Nyt eletään talven synkintä ja kylmintä aikaa. Nyt on se aika jolloin metsästäjien tulisi aktivoitua riistan talviruokintaan. Jäniskanta näyttäisi olevan ilahduttavasti nousussa. Päätimmekin kokouksessa, että Esko tuo heinäpaalin seuran majan pihaan, josta jokainen voi hakea ruokintatarpeita jänisten ja kauriiden ruokintaan. Keväällä hankiaisten aikaan pidetään talkoopäivä, jonka aikana puhdistetaan telkän pöntöt, viedään nuolukivet maastoon sekä kiehautetaan kahveet, turistaan kuulumiset ja naatittaan luonnosta. Tarkempi ajankohta tiedotetaan sivuilla, alustavasti maaliskuun lopulla. Petopolitiikkaa ohjaa raha! Vaikka jopa RKTL myöntää, että susikanta on kasvanut liian suureksi Ylä-Savossa, MMM esittää 18 suden lisäkaatolupaa poronhoito alueelle. Syynä on kohonneet porojen petovahinkokorvaukset (jopa 1 M€) viime vuonna. Eli tällä hetkellä ei ole luvassa lupia ministeriön suunnalta, ainoastaan poliisin tarvittaessa myöntämä häirikkösuden lupa on mahdollinen. Petoluvat ovat täysin poliittisten päätösten varassa, koska eduskunta ohjaa ministeriötä. Nyt kun susiluvat ovat lausuntokierroksella, kaikkien joilla on mahdollisuus lobata alueemme lupien puolesta, tulisi se myös tehdä, vain vaikuttamalla voimme edesauttaa asiaa. Pienpetojen pyynti on parhaimpia riistanhoidollisia toimenpiteitä, nyt kun pikkuhiljaa kevät lähestyy ja muu metsästys päättyy, on aika aktivoitua pienpetojen pyyntiin. Seuran kokouksessa moninkertaisesti palkittu ansioitunut pienpetopyytäjä Ville Mykkänen esitti haasteen, että kiertopalkinto voisi olla välillä jonkun muunkin hyllyssä! Vastataan porukalla Villen esittämään haasteeseen. Kesäkuulle suunnittelimme matkaa erämessuille ja samalla kävisimme Virossa risteilemässä. Seuratkaa ilmoittelua asian tiimoilta ja tervetuloa joukolla mukaan! Tässäpä tuli raattailtua tovi ja kirjotellaan lisää kevään päälle. Terveisin Kai Ruhanen Vaadimme susikannan ennakoivaa hoitoaYlä-Savon ylitiheään susikantaan ei ole aiemmin haluttu Maa- ja metsätalousministeriössä puuttua! Alueen metsästäjät ovat yrittäneet hoitaa ongelmaa kaatolupia hakemalla, mutta lupia ei myönnetä. Nyt ministeriö esittää 18 suden lupaa poronhoitoalueelle, jossa elelee puolen Suomen alueella 20 sutta. Jo useamman vuoden ajan Ylä-Savon alue on kärsinyt liian tiheästä susikannasta. Ongelmaa on vähätelty, vaikka paikallisille ihmisille ja kunnille ongelma on todellinen. Alueella lapset joudutaan kuljettamaan takseilla kouluun ja kuluja tulee kunnille, vaikka eduskunta, hallitus sekä maa-ja metsätalousministeriö aiheuttavat kulut kyvyttömällä susipolitiikallaan. Alueen asukkaat kärsivät susipelosta, joka on todellinen. Lähes päivittäin pedot vierailevat asutuksen läheisyydessä, johon on syynä ruuan puute sekä ylitiheä susipopulaatio. Suden pääasiallista ravintoa ovat suuret hirvieläimet. Alueen hirvikantaa on pyritty vähentämään metsänomistajien vaatimuksesta, verotuksessa ei ole otettu huomioon kasvavaa susikantaa, joka vaatii hirviä syödäkseen. Tilanteeseen on päädytty susikannan vähättelyllä, jota on johtanut RKTL:n tutkimusmestari. Viime syksynä arvio alueen susikannasta oli 16-18 yksilöä. Nyt jopa tutkija Ilpo Kojola RKTL :sta myöntää, että alueen susikanta on ylitiheä, noin 28 yksilöä. Viittaan hänen lausumaansa Iisalmessa järjestetyssä Eräillassa : ”Ylä-Savon alueen normi kanta olisi noin 20 yksilöä, kun se nyt on noin 8 yksilöä liian suuri” Susikantaa on kasvatettu joidenkin toimesta alueella niin innokkaasti, että suden pesintäalueelle on viety raatoja sekä sianlihaa susien ravinnoksi. Näillä paikoilla susi menettää luontaisen ihmispelkonsa, koska se tottuu ihmisen hajuun. Ovatko alueen häirikkösudet näistä operaatioista peräisin? Suuri huoli on kirjoittajalla on yhden lauman hajoaminen, joka on aiheuttanut sen, että nyt entisen 3 lauman sijaan Ylä-Savon alueella elää 5 tai jopa kuusi laumaa. Jälkihavainnot osoittavat, että pelkästään Kiuruveden alueella liikkuu yksi 7-8 suden lauma ja kolme pienempää 2-3 suden laumaa, lisäksi Ylä-Savon alueella elää kaksi muuta laumaa. Isossakin laumassa vain alfanaaras parittelee ja tulee yksi pentue. Nyt uudessa tilanteessa on odotettavissa lisää susia 20-30 pentutuotosta riippuen, joten tilanne on sietämätön Ylä-Savon alueella, jos susia on ensi kesän jälkeen jopa 60 kpl. Suden kanta-arvio perustuu RKTL:n tekemään ns. minimikanta-arvioon, joka tehdään vuosittain tammikuussa. Kanta-arvio ei ota huomioon nykymuodossaan lisääntyvää kantaa, vaan se on enemmänkin historiatiedon keruuta metsästäjien ylläpitämästä TASSU-järjestelmästä sekä hirvihavaintokorttien petotiedoista. Maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä riistakeskuksen kanssa pyrkii tämän arvion pohjalta myöntämään luvat, mutta kuitenkin lupien myöntöä ohjaavat viimekädessä poliittiset päättäjät. Tämä järjestelmä näyttää kyvyttömältä puuttumaan ennakoivasti susikannan aiheuttamiin tuhoihin. Nyt lupia myönnetään vain sinne, missä vahinkoa on jo tapahtunut eli poronhoitoalueelle, jossa viime vuoden korvaukset nousevat noin 1 milj. €. Tämä kasvava susipopulaatio yhdistettynä suden luontaisen ruuan vähäisyyteen Ylä-Savon alueen metsissä, aiheuttaa uuden tilanteen Suomen tiheimmällä nautakarjankasvatusalueella. Esimerkkinä tästä on Vieremällä viime vuonna raadeltu ja tapettu nauta. Uhkana on, että petovahingot lisääntyvät ja taloudelliset menetykset jäävät yksittäisten ihmisten maksettaviksi. ”Petovahinkokorvauksina korvataan tässä taloudellisessa tilanteessa vain välittömät vahingot”. Näin on eduskunnan välikysymykseen vastannut maamme hallitus muutama viikko sitten. Esimerkiksi, jos alueella laiduntavaan lehmälaumaan hyökkäävät sudet, vain tapetut tai raadellut eläimet korvataan. Jos samassa yhteydessä esim. 30 lehmää juoksee tielle ja aiheuttaa liikenneonnettomuuden, se on välillinen vahinko, jota ei korvata, ja viljelijä maksaa vahingot. Yhden jalostushiehon hinta on keskimäärin 2500 € ja kalleimmat Suomessa myydyt yksilöt jopa useita kymmeniätuhansia euroja. Yhdessä laumassa voi olla elämiä useita kymmeniä. RKTL on perustellut Ylä-Savon vahvaa susikantaa sillä, ettei täällä ole arvokkaita eläimiä syötäväksi pedoille ja poronhoitoalueen ongelmat ovat vakavimmat tehtyjen tuhojen perusteella. Kysynkin nyt, onko aina oltava korvattavia tuhoja, että susikannan hoitoon puututaan. Eikö tällainen politiikka riko myös ihmisoikeuksia, jos yksittäinen henkilö joutuu omaisuudellaan tai jopa hengellään vastaamaan valtion harjoittamasta petopolitiikasta. Kaikista pahin skenaario on se, että pieni lapsi joutuu suden uhriksi. Silloin mitkään korvaukset eivät ole riittäviä, vaan mielestäni tuomiolle tulisi asettaa ne tahot jotka tämän petosopan ovat keittäneet ja vaativat pedon suojelua (Luontoliitto, RKTL). Susi on PETO, eikä ole sen vika, jos ihmiset ovat kyvyttömiä hoitamaan kantaa niin, että vahinkoja voidaan välttää. Jälkiviisaus tässä petoasiassa ei ole mielestäni sallittua. Nykyisellään Maa- ja Metsätalous Ministeriö joutuu ohjaamaan luvat sinne, missä petovahingot ovat suurimmat, tällä hetkellä poronhoitoalueelle. Eikä tämä malli ota mitenkään huomioon ennakoivaa verotusta, jolla voitaisiin ehkäistä tulevia suurpetovahinkoja. Hyvin monet virkamiehet järjestelmässä tiedostavat ongelman, mutta ovat voimattomia, koska viimekädessä asiat ovat poliittisten päätösten varassa. Metsästäjiä on syytetty ja syytetään susivihasta julkisuudessa. Kuitenkin kun sudet aiheuttavat ongelmia, susia eliminoimaan pyydetään nimenomaan metsästäjiä talkoopalkalla. Poissa ovat ongelmien aiheuttajat, luonnosta vieraantuneet ihmiset, jotka pitävät petoja halinalleina sekä lakien säätäjät. Olisiko metsästäjien aika lopettaa talkootyö ja ryhtyä vaatimaan ongelmayksilöiden poistoon erikoistunutta palkattua henkilöstöä, koska vain todelliset kulut saavat päättäjät reagoimaan. Tällä vältyttäisiin metsästäjiin kohdistuvalta kritiikiltä, jonka mukaan olemme tappajia ja imagomme laskee mediassa. Toisaalta jos metsästäjät menisivät lakkoon vaikka yhdeksi vuodeksi ja jättäisivät maksamatta hirviluvat, metsästyskortit seurauksena koko riistakeskusjärjestelmä romahtaisi, liikennevahingot kasvaisivat suuriksi, kun kukaan ei hoitaisi kantaa. Sarkastisesti voisi todeta: ”Olisihan se kiva katsoa maaseudulla, miten pääkaupunkiseudun ihmiset lomallaan vetävät muotikuteissaan murtsikkaa nälkäinen susilauma perässään”. Vaadinkin lisää kaatolupia susikannan hoitoon tai vaihtoehtoisesti RKTL voisi pyydystää ylitiheiltä alueilta susia ja myydä niitä esimerkiksi EU:n alueelle maihin, joissa ei ole susikantaa. Näin saisimme rahaa RKTL:n toimintaan ja petovahinkokorvauksiin ja tällä keinolla ongelma ratkeaisi verettömästi ainakin Suomen osalta. Kai Ruhanen Agrologi Ylempi AMK / Master of Natural Recourses Muaseuvun immeinen kai.ruhanen@elisanet.fi Metsäpeuran tuho? Kainuun Sanomat 8.2.2011 Aamupäivän oli hyvä mieli siitä, kun ensimmäisen kerran joku luonnonsuojeluyhdistys otti julkisesti kantaa metsäpeuran pelastamiseksi ja ainakin rivienvälistä oli luettavissa myös ymmärrys välttämättömien radikaalienkin toimenpiteiden tarpeellisuudesta, Lentua-Seurassa paikallisena toimijana tietenkin tarkoin tunnetaan tämänhetkinen katastrofaalinen tilanne metsäpeuran suhteen. Tässä tilanteessa joudutaan väistämättä asettamaan vastakkain suurpedot, erityisesti susi ja metsäpeura. Uhanalaisuutta verrattaessa on hyvä muistaa, että tämä koillisen Euroopan susikanta on useita tuhansia, joittenkin arvioiden mukaan vähintään 10 000. Siitä populaatiosta asustelee Suomessa parisataa ja vuorovaikutus rajan yli on varsinkin itäisessä Suomessa jatkuvaa. Metsäpeuroja (Suomen peura) on luontaisesti levinneenä vain Kainuussa ja lukumäärä lienee jo alle 800 yksilöä. Lisäksi ikärakenne on petojen vuoksi pahasti vinoutunut, vasat puuttuvat. Kun tiedetään, että itärajan takana suhteellisen suppealla alueella asustelleet metsäpeurat ovat hävinneet lähes olemattomiin, niin apuja ei ole sieltäkään saatavissa. Metsäpeuroja ei Keski-Suomeen istutetun hyvin suppean geenipohjan omaavan kannan lisäksi ole missään muualla maailmassa. Metsäpeuran pelastamiseksi, ahmaa lukuun ottamatta, kaikkien suurpetojen radikaali vähentäminen suppealla alueella ei mitenkään vaaranna niiden suojelua eikä kantojen elinvoimaisuutta. Suurpetoja elää lähes kaikissa Euroopan maissa, mutta metsäpeuran säilyminen on meidän vastuulla. Luonnonsuojelujärjestöt ovat yksisilmäisellä petojen hallitsemattomaan lisäämiseen tähtäävällä toiminnallaan tuhoamassa moninverroin uhanalaisemman ja meille ainutlaatuisen eläimen. Kiitos Lentua-Seuralle, että uskallatte olla erimieltä. Iltapäivän uutisten jälkeen sitten päivä synkkeni sysimustaksi, kiitos RKTL. Arvon "tutkijat" leimasivat paikalliset asukkaat ja erityisesti metsästäjät rikollisiksi, salametsästäjiksi. Ainoana perusteena syytökselle oli, ettei mahdolliselle susikannan vähenemiselle ole löytynyt muita syitä. On käsittämätöntä, että tällainen viranomaistaho lähtee syyttämään jotakin ihmisryhmää rikoksesta, kun eivät muutakaan syytä ole saaneet selville. Suden hyvä lisääntymiskyky huomioiden salaa tapettuja susia olisi pitänyt olla 100 - 150 yksilöä, että tuollainen väheneminen selittyisi tapoilla. Kun julkisuudessa poronhoitoalueen ulkopuolella ei ole uutisoitu, että susitapoista olisi rikosilmoituksia tehty, niin tuollainen määrä ei mitenkään voi olla mahdollista. Tuollaisen herjaamisen sijasta olisi paljon hedelmällisempää pyrkiä yhteistyöllä parantamaan tilannetta. En ole myöskään nähnyt RKTLn kantavan kovinkaan aktiivisesti huolta metsäpeuran uhkaavasta tuhosta, vaikka siellä varmasti tunnetaan tämä ahdinko. En voi ymmärtää, että jonkin eläimen kannan kasvattaminen on tärkeämpää kuin toisen pelastaminen totaaliselta tuholta. Parempien päivien toivossaIlmari Pulkkinen |
|||||||||||||||||||||||
