|
|
Koppelon luonnontilainen metsä Juuan Petrovaarassa on 160,9 hehtaarin suuruinen alue, jonka Enso Gutzeit Oy omalla päätöksellään rauhoitti. Seuraava teksti on suora lainaus asiaa koskevista asiakirjoista. Kasvien tieteelliset nimet on lainauksesta jätetty pois.
|
| "Suojeluperuste: Koppelon luonnontilainen metsä
on yksi vanhimpia yhtiön omalla päätöksellä suojelluista alueista. Se on edustavimpia
vanhojen metsien suojelualueista ja pinta-alaltaan niistä suurin. Metsä- ja/tai suotyyppien osuudet: Suurin osa (62%) alueesta on mustikkatyypin tuoretta kangasta, puolukkatyypin kangasta on 18%. Rämettä on 10%, nevaa 8% ja korpea 2%. Vesipinta-alaa on alle prosentti, sillä ympäröiviä lampia ei lasketa alueeseen kuuluvaksi. Puustokuvaus: Alueen länsipuolisko on pääasiassa kuusivaltaista metsää, kun taas itäpuolella metsät ovat mäntyvaltaisia. Kuusta ja mäntyä on lähes saman verran kokonaistilavuudesta, koivua on kymmenisen prosenttia. Haapaa on parilla kuviolla runsaastikin, kokonaistilavuudesta sitä on prosentin verran. Kasvillisuuskuvaus: Pohjakerroksessa on yleisiä sammalia, kuten seinäsammalta, kerrossammalta ja kynsisammalta. Kuusikossa kasvaa myös karhunsammalia, sulkasammalta ja nuokkuvarsisammalta sekä pilkkunahkajäkälää. Männikkökankailla kasvaa poronjäkäliä sekä paikoin muun muassa harmaapikaritorvijäkälää ja punareunatorvijäkälää. Soiden pohjakerroksessa kasvaa rahkasammalia. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, puolukka ja kanerva. Rehevämmissä metsissä kasvavat käenkaali, oravanmarja, metsätähti, kultapiisku, metsäkurjenpolvi, kielo, nuokkutalvikki, metsäkorte, soikkokaksikko ja metsäalvejuuri. Soiden kasveja ovat juolukka, vaivaiskoivu, suopursu, variksenmarja, raate, tupasvilla, isokarpalo, suokukka, suokorte, karhuputki, mesiangervo, suo-orvokki, suo-ohdake sekä sarat, mm. jokapaikansara ja jouhisara. Erityisesti purokorven lajeja ovat mesimarja ja korpi-imarre. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajaa, kuusen, männyn ja koivun taimia sekä puronvarrella ja purokivien päällä pohjanpajua. |
 |
Erityispiirteet: Koppelon luonnontilainen metsä
rajoittuu männyn taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin. Alueen maisema on hyvin
vaihtelevaa: korkeita vaaroja, jyrkkiä kalliorinteitä, suolaikkuja ja pieniä lampia
niiden keskellä. Korkeimmilta paikoilta, erityisesti Pitkävaaran päältä avautuu
hienoja maisemia. Koppelon metsien pohjoispäässä oleva Litukkaniemi ja sen edustalla
oleva pieni saari sekä koko metsäaluetta ympäröivät lammet antavat nekin lisäväriä
mielenkiintoiseen maisemaan. Omaleimaisia ovat myös alueen halki kulkevat kallioreunaiset
suojuotit. Maastonmuotojen ja erilaisten kasvupaikkojen vaihtelevuus tekevät
Koppelon metsät monipuolisiksi huolimatta puuston paikoittaisesta
synkkyydestä. Kallioissa on jääkauden jälkiä joka puolella aluetta. Kuva: Pauli Kettunen |
| Alueen reunalle pääsee metsäautoteitä pitkin sekä pohjois- että eteläpuolelta. Maaston kulkukelpoisuutta heikentävät jyrkät kalliokkorinteet, paikoin erittäin kivinen maasto ja tiheä puusto. Alueelle on raivattu 3,3 kilometriä pitkä luontoreitti, josta noin kilometri on alueen ulkopuolella. Polku on pääosin helppokulkuinen; siinä on muutamissa kohti pitkospuita ja siltoja. Koppelon suot ovat ruohoisia tai saraisia eli kohtalaisen ravinteisia nevoja, rämeitä, korpia ja sekatyyppejä. Niillä on hyvinä marjavuosina satoisia karpalopaikkoja.
|
Kuva: Pauli Kettunen |
 |
Puusto on eri ikärakenteista, vanhaa metsää on yli puolet (60%) metsämaan pinta-alasta. Ainakin osa metsästä on palanut 160-170 vuotta sitten. Maapuita, pökkelöitä, keloja ja palokantoja on paikoin runsaastikin. Lahopuissa on paljon yleisiä kääpälajeja, esimerkiksi taulakääpä, arinakääpä, vyökääpiä, pökkelökääpä ja pakurikääpä. Kuusten seassa on runsaasti vanhoja haapoja. Koppelon metsä on siis sopiva vanhojen metsien uhanalaisille lajeille, mitä sopivuutta lisää sen laaja pinta-ala. Alueella on useita pieniä lampia ja puroja. Lukuisat kalliojyrkänteet luovat kosteita pienilmastoja, samoin rehevät puronvarsikorvet. Alueella elää runsaasti lintuja ja siellä on muutamia isoja muurahaispesiä. Luontoreittiä raivattaessa on puita jouduttu kaatamaan. Muutamassa koivussa on vanhoja tuohenrepimisjälkiä ja paikoin puissa on vanhoja leimoja." |
| Yhtiön laatimien käsittelyohjeiden mukaisesti purojen yli on rakennettu sillat, soille tehty pitkospuut ja luontopolun toisessa päässä on laavu. Alue on suosittu metsäalan opiskelijoiden ja retkeilijöiden käyntikohde. |
 |
 |
|
| Kyläkauppa | Taksi | Timanttitaival | Liikuntaa | |
| Kalastus | Metsästys | Kylätoiminta | Majoitus |
