Luonto - yleistä |
| Kallioperä | Maaperä | Vesistöt | Paikallisilmasto |
| Kasvillisuus ja eläimet |
|
![]() Noin 10000 vuotta sitten päättynyt viimeisin jääkausi jätti eri puolille Pohjoismaita kovin toisistaan poikkeavia jälkiä. Timanttikylillä nuo jäljet ovat luode-kaakkosuuntaisia vaaroja ja laaksoja, joiden pohjalla virtaa jokia pikkujärvestä toiseen.Kajoonjärven länsipuolella oleva vaarajono kohoaa yli 250 metrin korkeuteen meren pinnasta ja erottuu muita mahtavampana kuljettaessa Juuka-Kaavi tietä. Korkein yksittäinen vaara on Kakaravaara, 295m meren pinnasta. Juuan alueella vain Polvelan Tahkovaara on korkeampi, 314m. Läntisen vaarajonon luonnonkauneudesta voi nauttia Kajoontiellä liikkuessaan. Matkan varrella Suuri-Kollee, Pieni-Kollee ja Risuvaara herättävät kulkijan huomion. Jos on aikaa poiketa sivuteille, ihailunkohteita löytyy lisää. Kajoonjärven itäpuolella on toinen korkea vaarajono, joka alkaa pohjoisessa Polviniemestä.
|
Poimuttuneessa
peruskalliossa on tällä kohtaa kovia kivilajeja, joille luoteestä valunut
mannerjäätikkö ei mahtanut mitään. Pihavuoren,
Takavuoren, Haastinvaaran ja Polvivaaran
koillisreunat jäivät äkkijyrkiksi kallioseinämiksi. Etelään tultaessa maasto
hetkeksi madaltuu. Jono jatkuu etelään Kajoonvaarana
ja Otravaarana. Kolmas vaeltajaan vaikutuksen tekevä jono on Tahkovaaran läntinen haara, jolla on erittäin paljon avokallioita. Kalliovyöhyke kulkee pohjois-etelä suunnassa Tahkovaaralta Lietukka-järven (Petrovaara) itäpuolitse Pitkälammin ja Luulammin väliin, toinen haara jatkaa Luulammin itäpuolella korkeana ja kallioisena lähelle Juuka-Kaavi tietä. Alueella on StoraEnson luonnonsuojelualue ja maastoon merkitty vaellusreitti. ![]() |