Menneestä nykyisyyteenkirjoittanut Aira Kallinen(Lue ensin vasemmalta, kun pääset alas, jatka oikealta) |
|
|
Kun ukko ylijumala, Tahi taatto taivahinen. Loi maita ja meriä. Meille mäet mätkähytti, lammet laajalle levitti, purot pani polveilemaan, joutuin joet juoksemahan, sinijärvet siintämähän Meillä salot saarekkeiset, käen kukkua metässä. Ompa otsonkin oloksi, rauha puita rapsutella, mustikoita mutustella. Jos nyt jotain muistelisin. elämästä entisestä, menneistä meijän kylällä. Enpä paljon pajattaisi. Lyhyt muisti lapsosella, vanhalla vielä lyhempi. Jotain sentään juolahtaapi muistellessa mennehiä. aikojen armasta kulua. Pirtit pienet piilosilla, vaaran laakean laella, tahi salon siimeksessä, taikka varrella vesien. Joku lehmä opotassa, joku vasikka varalla, tahi porsas pahnasissa. Lapsia joka mökissä, tupa täynnä tyttösiä, tahi pojan moskuloita. Oli leipäset lujassa, hyvin tiukassa tienestit, rahantulo rakkuloissa. Uhkui ikävä idästä, sota suuri surkeasti. Evakkohon käsky kävi, lähtö läntehen läheni. Jäi kodit kylmillensä. Kissa kylmähän kotihin. |
Sitten rauha rakennettiin. Miehet metsistä tulivat. Joku tuli ...raajarikko, tahi arkussa asuen. Elämässä eteen päin, kuollut taakse katsokohon. Sitten tuli siirtolaiset, Suru suuri sydämissä, pakotus paidan alla. Kodit kaunihit kohosi, korven karun kätkölöihin. Savusi satamäärin kantokasat kaskimailla. Johan peltoa pemahti. Siitä se elämä eteni, rupes melkein runsahaksi. Työtä tehtiin yötä myöten, Lapsia siinä sivussa. Kaikki kasvoi kaikki kukki, Lankaa kehräs elon rukki Aika kuluu armahainen, vuodet vierien menevi. Päivät liukuu pääksytyksin. Tässä päivässä olemme. Kaik on mennyt mullin mallin, Toiseksi on muuttununna. Lapset menneet maailmalle, leivän leveemmän perässä. Vanhat kaksin kapsottavat, Tahi toinen tohtinunna mennä jo manan majoille. Ompa eessä uusi päivä, uusi ,entistä ehompi. Paremmaksi kaikki muuttuu, uskotaan ja toivotaan. Uusi polvi uudet tuulet, uudet elon ihanuudet. Muillekin mukavat päivät. |
|
[Aloitussivulle] |
|