Täältä löytyy jotain viimeaikaisia ja aikaisempia;)Ullakon käsityöryhmän töitä keväältä 2009 Heinävaaran käsityöryhmän töitä keväältä 2009
Heinäkuun tuohityökurssi oli niin antoisa, että taisin hurahtaa siihen todella pitkäksi aikaa. Sain kerättyä paljon materiaalia ja myös suku oli keräämisessä suurena apuna toisaalla, Kiitos heidän, myös Naarvan vaaralla kasvaneita tuohia on nyt tallessa tulevia töitä varten. Elokuussa innostuin pajun pujottelusta. Karstasin ja kehräsin lampaiden villasta ja Yodan karvasta lankaa ja tein huovutusta varten villalevyä. Lampaat saatiin kerittyä kesäkuussa Tuovin avustuksella ja Möhkössäkin piipahdettiin maisemia katselemassa.
Saaran polttarit, Saaran hääkuvia Jokunen
aikaa sitten Yoda -koira nosti aika metakan metsään päin. No selvisihän se
syy, kun naapurin Erkki kertoi, että hän oli illalla yhdentoista maissa
nähnyt karhun, ihan tuossa jonkun matkaa meidän aidasta heille päin. Olisikohan ollut nalle kanapaistia tulossa hakemaan, vain takasin käänty, kun pihan vahti olikin iltavuorossa.
Nyt on korvasienet jo
komeita ja kerättäviä.. Syksyisiä kuvia mm. elotorilta. Keväästä syksyyn.. muutamia kuvia. 27.8.2006 Sukkasirkusta koulun alkaessa. Yritän taas ennakoida koulun alkua järjestämällä tavaroita niin, että ne löytyisivät aamukiireessä tai illan myöhäisinä hetkinä suhteellisen kivuttomasti jokaiselle. Yksi suuritöisimmistä läpikäytävistä on varmasti sukkalaatikot. Ihmettelen varmaan monien muiden tavoin, mihin kummaan on sukilta parit kadonneet. Ehkä pesukone niitä tosiaan syö, koska neljäsataa sukkaa ilman paria ei voi olla sattumaa. Parit ovat kadonneet jäljettömiin, vaikka jokaisen sukkalaatikot ja sängynaluset on käyty läpi, taskut on tarkistettu ja jopa uimarannallakin silmäni etsivät meidän sukkien kavereita. Ei niitä löydy uimakopeista, eikä pieniksi jääneistä kengistä. Ihmisellä on kaksi jalkaa yleensä ja joka päivä niissä molemmissa on yleensä sukat. Harmittaa nuo hyvät neljäsataa sukkaa, jotka jäävät pitämättä ja tilalle on tietenkin hankittava uudet. Vaan enää en osta mustia sukkia, ehei, niiden täytyy olla ehdottomasti aivan selvästi muista poikkeavat ja kun paria ei löydy tai toiseen on tullut reikä, heitän molemmat roskiin. Näin ajattelen ainakin säästäväni, jos en rahaa niin ainakin syksyistä läpikäyntiä silmällä pitäen aikaa. Kun vielä keksisin mitä niistä voisin tehdä. Ainakin sen pitäisi olla varmaa, etteivät ne enää palaa sukkalaatikoihin, eikä sinne parittomien saattohoitolaankaan.
Tuupovaaran käsityöläisten valvomassa ja kunnan omistamassa tilassa vanhan koulun ullakolla oli näyttelyni. Ystäväni Sadun (joka myös oli esittelemässä näyttelyäni) lähettämiä ja ottamia kuvia lisäsin Näyttely Ullakolla sivulle.
Vilin syntymäpäiväyllätys
herkkusuuäidille
Ja vain ol hyvvee!!!! |