Lähdinpä suuren sinisen ämpärin kanssa keräämään mustikoita helteisen kauniina heinäkuun päivänä. Aamulla en ollut syönyt mitään, koska kahvikupponen hoiti sekä juoma, että ruokapuolen. Taivalsin pitkin poikin metsää ja keräsin jokaisen vastaani tulleen mustikan ja ahomansikan, joita on tänä kesänä yllättävän paljon. Kuljin kuusikon reunoja ja entisten peltoaukkojen nyt jo metsittyneitä ja epätasaiseksi kynnettyjä vakoja useita kilometrejä. Samosin kuusikoita ja sekametsää sienimaastoja tarkastaakseni. Kuljin suppia ylös ja alas ja alkoipa pian tulla väsymys ja mieletön jano. Kieli raapi jo kitalakea, kun saavuin entiselle peltoaukeamalle hakamaisemaan, jossa ahomansikoita oli yllin kyllin. Kykittyäni siinä aikani, silmiini osuivat auringossa kypsyneet kuultavan punaiset marjat, joita sen enempää ajattelematta popsin kaksi kourallista suuhuni janoa sammuttamaan. Ajattelin, että onpa omituista miten yksinäinen tyrnipensas on voinut tehdä marjoja. Suu kertoili makeasta ja kuivasta marjasta. Suuni oli tosiaan aika kuiva ja keräilin tyrnit ämpäriini. Tarkastelin pensaan latvojen lehtiruusukkeita ja marjaryppäitä kasvin varressa ja mielessä käväisi myös joskus maistamani tyrninektariinin hieman kuiva ja makea maku. Kotiin ei ollut enää matkaa pitkästi, joten päätin mennä jo syömään ja juomaan. Janoni tuntui vain yltyvän ja suutani tuntui jo polttavan kovasti. Kotona join ensihätään lasillisen vettä, mutta suuta poltteli yhä. Söin voileivän ja join vettä. Siinä nestehukasta toipuessani järki palasi päähäni ja tarkistin syömäni marjan kasvikirjasta. Siinä ne olivat vierekkäin kuvat Tyrnistä ja syömästäni marjasta - Näsiästä. Kasvit muistuttavat paljon toisiaan, mutta Tyrnin marja on oranssinpunainen ja Näsiän marja on helakanpunainen ja läpikuultava. Kumpaankaan en ollut aikaisemmin törmännyt, vaikka pitkän matkan olen elämäni aikana metsiä ja soita kulkenut. Koko kasvi on erittäin myrkyllinen. Hain netistä tietoa Näsiästä ja löysin tiedon, että 10-12 marjaa on jo tappavan myrkyllinen annos. Olin alkanut jo pistellä poskeeni lääkehiiltä, jota lääkekaapista onnekseni löytyi ja join vettä todella paljon. Aloin voimaan pahoin ja oksensin kaiken syömäni ja juomani. Kun kaikki oli tullut ulos, söin kaurapuuroa, jotta hiili pysyisi paremmin sisällä. Soitin myrkytyskeskukseen ja sain ohjeet hakeutua lääkärille ja vahvistuksen jo aloittamani ensiavun oikeellisuudelle. Soitin päivystävään numeroon ja kysyin vielä tietoa päivystykseen hakeutumisen tärkeydestä . Ohje oli, että on mentävä välittömästi keskussairaalan ensiapuun. Pääsin sinne mukavasti tutun taksikyydillä mukanani oksennuspussi ja juomapullo. Join koko odotusajan paljon vettä. Kun vihdoin pääsin lääkärille, kävi ilmi, että marja oli hänellekin vieras. Hetkisen kuluttua hän oli suorittanut suun katsomiset ja kuuntelut ja vatsan kokeilut ja siirtänyt minut odottamaan siksi aikaa, kun hän haki tietoa tilanteessa toimintatavasta mm. myrkytyskeskuksesta. Minusta otettiin veri- ja virtsa kokeet sekä ekg. Sain litran nesteytystä suoraan suoneen. Ennen pois lähtöä join vielä n. 60 g veteen sekoitettua lääkehiiltä. Lääkäri kertoi, että tapauksia oli kirjattu vain 6 ennen minua ja marjan pitäisi olla niin pahanmakuinen, ettei marjoja voi syödä tappavaa annosta. Munuaisille marjan myrkyn imeytyminen elimistöön aiheuttaa vaurioita. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on sydämen pysähtyminen. Minulle ei muita oireita hölmöilystäni tullut oksentamisen jälkeen, kuin että vuorokauden ajan suu ja nielu oli kuin olisin niellyt jotain syövyttävää. Mitäpä opimme tästä! No ainakin, että
Kaikki punaiset marjat eivät ole syötäviä.
Kaikki ei maistu siltä, miltä sen kuuluisi maistua.
Mielikuvitus voi tehdä pahan tepposen.
Makumuisti voi pettää.
Näkömuisti pettää varmasti, ainakin väreihin se pitää paikkansa.
Marjametsään otan mukaan vesipullon, etten nestehukassa joudu mielikuvitukseni
valtaan!
Varaan lääkehiiltä lääkekaappiin!
Opettelen oksentamaan kaikki reilusti ulos, se voi säästää henkeni tilanteen
tullen toistekin! Varaan myrkytyskeskuksen numeron tarosalle, koska limppapullossa ei
välttämättä ole limppaa, vaan esim. desinfiointiainetta!
Opettelen ensiksi ainakin myrkkykasvit, jos tykkään niin kovasti kerätä yrttejä
ja hyödyntää luonnon kasveja.
Varoitan harvinaisistakin vaarallisista lajeista, niitä voi olla lähempänä
pihapiiriä kuin arvaakaan!
Sienimetsään otan mukaan kirjasen, josta voin tunnistaa kerättävät sienet,
muihin en edes koske.
Uuden elämän saaminen läheltä piti -tilanteen jälkeen maistuu makealle ja
mukavalle. |
On hyvä muistaa ja tietää kuinka paljon myrkyllisiä kasveja ja sieniä lähiympäristössämme on suojellaksemme lapsia ja kotieläimiä myrkytykseltä. Esim. kissat ja koirat pureskelevat mielellään kasvien lehtiä puhdistaakseen niillä suolistoaan.