Elinkeinot

Lappalaiset vallitsivat erämaita aina 1100-luvulle saakka.

1600-luvulla

Lipinlahti oli 1600-luvulla kalastuskylätyyppiä ja vain yhdellä talolla Lipinlahdella oli peltoja. Kuitenkin jo vuonna 1690 joka talolla oli peltoa.

Vuoden 1637 maakirjasta käy ilmi, että karjanhoito oli myös saanut alkunsa. Silloin Lipinlahdella Antti Laurinpoika Kukkosella oli neljä lehmää. Tuon ajan heinätys tapahtui yksinomaan luonnonniityiltä, joita oli järvien ja jokien rannoilla sekä soiden laidoilla. Tärkeintä niittyaluetta olivat Kopraslahden ja Retusaaren rannat.


Karjan tuotto oli 1600-luvulla mitätöntä. Karjanlanta oli tärkeämpi tuote peltoviljelyn kannalta. 1600-luvulla tärkeimpiä elinkeinoja olivat kalastus ja metsästys, jossa saatavan lihan lisäksi saatiin nahkoja.

Karjasuojana oli navetta. Karjan kasvaessa rakennettiin aina uusi, joten navettoja saattoi olla puolenkymmentä samassa pihapiirissä.


1700-luvulla

1700-luvulla tapahtui peltoviljelyksen voimistumista. Se hajoitti tiheään asutun kalastajakylän ja veti kaskitalot vaaroilta viljavimpien peltomaiden äärelle. Lipinsaaresta siirryttiin mantereelle.

1600-luvulla oli piikoja ja renkejä harvassa, mutta 1700-luvulla heidän määränsä kasvoi ja tuli pian yhteiskunnan suurimmaksi ryhmäksi. Torpparit olivat palkollisten rinnalla suuri ryhmä. Käsityöläisiä tarvittiin kautta koko aikakauden. Oli suutaria, räätäliä, puuseppää ja seppää. Puumestareista oli ensimmäinen Pekka Karelberg.


1800-luvulla

Vuonna 1805 oli Lipinlahdella seppänä Antti Peura ja sorvarina Pekka Kotilainen. Vasta vuosina 1818-25 mainitaan ensimmäisen kerran pitäjän suutari, joka oli Lipinlahden Heikki Honkanen.

1700- ja 1800-luvut olivat maataloudessa voimakkaan kasvun aikaa. Peltopinta-ala lisääntyi voimakkaasti. 1726 Lipinlahden pellot olivat kolmanneksi runsaimmat Nurmeksen pelloista. Pellot raivattiin yleensä polttamalla. Lanta oli erittäin arvokasta. "Maamiehen kulta" vastasi tarkoitustaan ja moni talo siirtyi uuteen paikkaan laidunten äärelle.

Niska- ja sarkaojia, viemäreitä sekä vesivakoja alettiin käyttää syysviljan hyödyntäjänä. Lipinlahdella oli kovana suonraivaajana Juho Honkanen, joka oli vallannut enemmän raivausaloja kuin mitä naapurit olisivat sallineet. Pian opittiin kuivattamaan soita järvenlaskun ja koskenperkauksen avulla. Lipinlahdella yritettiin Joutenlammen laskua useaan otteeseen. Sen rannalla oli viljelyksiä Kivelän Antti Meriläisellä ja Havukkalan Olli Kuittisella.

1800-luvun lopun yksi tärkeimmistä työvälineistä oli kääntöaura. Lipinlahteen ensimmäiset kääntöaurat tulivat Koprakseen, Kivelään ja Hevoslahteen. Kääntöauran jälkeen tuli uudet äkeet, ensin lautaskarhit ja piikkiäiset, sitten jousiäkeet ja rullakarhit.

1800-luvun loppupuolella Lipinlahdessa toimi kaksi myllyä Tuomikoskella ja Joutenkoskella. Vuonna 1876 anottiin ensimmäistä kauppalupaa kylälle. Vuonna 1895 oli Lipinlahdella oma kylämeijeri.


1900-luvulla

1900-luvun alussa vallitsivat katovuodet silloin karjatalous ja karjanhoito oli korkeimmillaan.

1900-luvun alussa tuli runsaana rönsyilevään metsäkauppaan uusi parannus. Runkomitan tullessa määrämitan tilalle kaupan perusteeksi. Myös leimaus tuli hakkuiden rehellisyyden tarkistamiseksi. Viimeisenä vaiheena päädyttiin tilavuuteen, kuutiojalkalukuun, hintaperusteena. Vuonna 1912 oli Lipinlahdessa kaksi raamisahaa Kivelän Mustosella Joutenkoskessa ja seppä Antti Lohtanderilla omatekoinen laitos Honkalan koskessa.

Paitsi ostajana metsäteollisuus tarjosi ansiota työnantajanakin. Talvisin tahtoivat hevoset joutua metsäajoihin niin tarkkaan, että maanviljelyksen vaatimat parannustyöt joutuivat kärsimään. Kiinnostus metsätöitä kohtaan väheni, kun maataloudessa meijeritilit alkoivat tuottaa. Vuosisadan alussa karjat olivat suurimmillaan ja rakennettiin suuria kivinavettoja.

Lue lisää muistelmista!


[Aloitussivulle]
[Takaisin Historia-sivulle]